RetroU, Retropolisin yliopisto, oli todellinen retrotieteilijöiden mekka. Siellä syntyi uusia ajatuksia, innovaatioita ja oivalluksia joka päivä. Yliopiston laajat tutkimuslaboratoriot olivat aina täynnä intohimoisia tutkijoita, jotka etsivät uusia tapoja tutkia ja ymmärtää retroilua.
Retro-tietojenkäsittelytieteiden laitos oli yksi suosituimmista. Siellä opiskelijat perehtyivät vanhoihin ohjelmointikieliin, kuten FORTRANiin ja COBOLiin, ja analysoivat klassisia tietokonejärjestelmiä, kuten Commodore 64:ä ja IBM:n päätekoneita. Heidän tutkimuksensa paljastivat uusia näkökulmia vanhojen järjestelmien arkkitehtuuriin ja algoritmeihin, jotka olivat olleet perustana modernin tietotekniikan kehitykselle.
Retro-kulttuuritutkimuksen laitos tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutkia menneiden vuosikymmenten populaarikulttuuria ja sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaan. He tutkivat kaikkea 1950-luvun rock 'n' roll -musiikista 80-luvun sci-fi-elokuviin, ja ymmärsivät, kuinka nämä elementit ovat muovanneet nykyistä kulttuuriamme.
Ja tietenkin, kukaan ei voinut ohittaa RetroFyysikkojen laitosta, jossa tieteelliset nerot yhdistivät kvanttiteorian ja Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian luodakseen teorian retroparadoksista - ajatuksesta, että menneisyyteen palaaminen voi itse asiassa vaikuttaa tulevaisuuteemme.
Retropolisin yliopiston jokainen väitöskirja oli kuin aikamatka menneisyyteen - tutkimusmatka aikakaudelle, joka on jo mennyt, mutta joka jatkaa vaikuttamistaan meihin. Ja jokainen tohtoriksi väitellyt opiskelija jätti oman merkkinsä retroilun historiankirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti