Pitkän päivän päätteeksi RetroU:n kampusalueella vallitsee hiljaisuus. Huolellisesti restauroitu C64-koodausluokka on tyhjä, ja jokainen oppilas on suunnannut kohti lepoa - tai ainakin pois opiskeluhuoneistaan, todennäköisesti jotain erittäin retroa tekemään.
Nuutti, tunnettu retropoliksen kuuluisana Retro-Rangerina, kävelee yksin RetroU:n käytävillä, räpsyttäen valoja pois päältä vanhanaikaisella valokytkimellä. Hänen silmiensä edessä näkyy vielä koodin pätkiä, matemaattisia kaavoja, joilla pyöristetään pikseliä retropeleissä. Hän hymyilee itsekseen, tietäen että tuo kaikki "kova työ" oli vain osa päivän retro-hauskanpitoa.
Hän saapuu kotiinsa, käy jääkaapilla ja kaivaa esiin retro-illallisen - makaronilaatikkoa, joka on tehty hänen isoäitinsä reseptillä. "Oikea retro-illallinen", hän ajattelee nauraen itsekseen, "se puuttuu vain mustavalkoisesta television ruudusta."
Ja sitten hän istuu alas vanhanaikaisen putkitelevision ääreen. Hän nappaa kaukosäätimen ja kääntää televisiosta päälle "Andy Griffith Show'n" - todellinen retroklassikko. Nuutti katsoo ja nauraa jokaiselle vitsille, jokainen kerta kuin olisi ensimmäinen.
Ja sitten, juuri ennen kuin hän siirtyy lopullisesti levolle, hän vilkaisee vielä yhtä aarrettaan: alkuperäinen, sinetöity kopiointisuojauslevyke. "Tästä se kaikki alkoi", hän ajattelee, "ja tämä on sitä mitä olemme pelastaneet."
Nuutti kääntää valot pois ja kävelee makuuhuoneeseen, hymyillen itselleen. Hän oli ollut osa jotain erityistä tänä päivänä - jotain retroa. Ja huomenna hän olisi taas valmiina uuteen päivään, uuteen retro-seikkailuun.
Ja niin päättyy yksi päivä Retropolisissa, kaupungissa jossa jokainen päivä on retro-päivä, ja jossa jokainen ihminen on retroasiantuntija. Vain Retropolisissa, ystävät. Vain Retropolisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti