Hiljaisuus vallitsi Retropolisin salaisessa retrolaboratoriossa, ainoastaan tasainen "klik-klak" näppäimistön naputtelusta katkaisi hiljaisuuden. Nuutti oli työskennellyt päiväkausia RetroGPT:n parissa, tavoitteenaan luoda tekoäly, joka kykenisi tunnistamaan retro-sanan väärinkäytön ja edistämään oikeaa retroilua.
Koodiin oli rakennettu algoritmeja, jotka olivat oppineet vuosikymmenten aikana kertyneestä retroilukulttuurista. Malli oli koulutettu tuhansilla vanhoilla Skrolli-lehtien numeroilla, RETRO-kurssin oppikirjoilla ja harvinaisilla aidoilla retrokonsoleilla koodatuilla peleillä. Jokainen sana, jokainen koodirivi, jokainen pikseli - ne kaikki olivat nyt osa RetroGPT:n tekoälyä.
Ja nyt, RetroGPT oli valmis. Nuutti painoi "Enter" -näppäintä ja ohjelmisto aktivoitui. Pieni ikkuna avautui tietokoneen näytölle ja siinä luki: "RetroGPT: Käynnistetty. Valmiina suojelemaan retrotulevaisuutta."
Nuutin sydän sykki jännityksestä. Hän aloitti ensimmäisen testin, kirjoittaen kokeeksi: "Katsoin eilen illalla retro-elokuvaa. Se oli mustavalkoinen ja kuvattiin 80-luvulla." RetroGPT vastasi: "Käyttö hyväksytty. Tämä lause sopii retroilun määritelmään."
Hymy levisi Nuutin kasvoille. Tämä oli suuri päivä Retropolisille. Kuka tahansa, joka yrittäisi väärinkäyttää retro-sanaa, joutuisi nyt vastaamaan tekoälyn, joka oli oppinut kaiken tarvittavan menneisyydestä ja oli valmiina suojelemaan retrotulevaisuutta.
Retropolisissa tiedettiin nyt, että on olemassa nollatoleranssi retro-sanan väärinkäytölle. Rangaistukset olivat selkeät ja jokaiselle asukkaalle tiedossa. RetroGPT valvoisi, ja sen silmä ei ummistuisi koskaan. Nyt retrotulevaisuus oli turvattu, ja kaikki Retropolisin asukkaat saattoivat huoletta sukeltaa retromenaisuuden syvään meriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti