Ei hätää retronälkäiset ystävämme, uusi Retropolis Gallery on nyt saapunut. Lähde retroseikkailulle kanssamme. Yli 200 pixelart kuvaa, sisältäen jo julkaistut. Kuinka monta erilaista AI:n typottamaa "Retropolis" -sanaa löydät kuvista?
https://retrogpt.blogspot.com/p/kuvagalleria.html
Tarinan ensimmäinen osa löytyy blogin alusta:
https://retrogpt.blogspot.com/2023/06/1-retropolis-extended.html Tässä tarinan pidennetty versio.
Alkuperäisversio julkaistu Skrolli 2023.2 s.77. https://skrolli.fi/numerot/2023-2/ (vuotta vanhemmat lehdet ladattavissa täysin ilmaiseksi)
1. Retropolis Extended -tarinaa lukuunottamatta nämä tarinat löytyvät kokoelmana vain tästä blogista.
https://retrogpt.blogspot.com/2023/06/15-retroyliopisto.html
Retropolisin Yliopisto, jota usein kutsutaan lempinimellä "RetroU", on varmasti maailman ainoa akateeminen laitos, jossa retroilu on vakavasti otettava tutkimuskohde ja opintosuunta. RetroU tarjoaa laajan kattauksen kursseja, jotka pureutuvat retroilun moniin eri puoliin.
https://retrogpt.blogspot.com/2023/06/21-retrou-opiskelijahaku.html
Retrotieto- ja retrotaitotestit olivat RetroU:n pääsykokeisiin kuuluvia koetinkiviä, jotka paitsi mittasivat hakijoiden tietämystä ja taitoja, myös testasivat heidän retroinnostustaan ja -sitoutumistaan.
https://retrogpt.blogspot.com/2023/06/22-esimerkki-essee-retrou-opiskelijahaku.html
Aihe: "Mitä retro merkitsee minulle"
Mikäli olet kiinnostunut tekoälyllä tuotetusta tekstistä ja syistä tämän blogin taustalla, luethan seuraavan viestin:
XX. Tekoälyn Lumoavassa Maailmassa: Kokeilu Tekstin Tuotannossa
https://retrogpt.blogspot.com/2023/06/xx-tekoalyn-lumoavassa-maailmassa.html
Koulutusohjelma, joka on Niin Retro, että Se on Tulevaisuutta
Kun ajattelet korkeakouluopintoja, mieleesi saattaa tulla perinteisiä koulutusohjelmia kuten oikeustiede, lääketiede tai liiketalous. Mutta oletko koskaan miettinyt, missä voit opiskella 8-bittistä pelisuunnittelua, VHS-videoiden restaurointia tai diskettitietoturvaa? Ei hätää, sillä RetroU on tullut pelastamaan päiväsi!
Tervetuloa Retrotieteiden maisteriohjelmaan, RetroU:n uusimpaan ja samalla vanhimpaan koulutusohjelmaan. Täällä opiskellaan kaikki, mitä ei enää ole, mutta mikä on silti välttämätöntä ymmärtää nykyaikaa ja tulevaisuutta.
RetroU:n retrotieteiden maisteriohjelmassa saat tietää, miksi 64 kilotavua oli kerran valtava määrä muistia ja kuinka rakentaa tietokone 555-timerin, muutaman vastuksen ja LEDien avulla. Opit arvostamaan sitä, kuinka pitkälle olemme päässeet, kun muistelet kuinka tuskallista oli saada printteri toimimaan DOSissa.
Kurssitarjontaamme kuuluvat sellaiset suosikit kuin "Diskettien palautus 101", "Koodausta Basicilla" ja "Elokuvahistoria Betamax-formaatissa". Ja kukapa voisi unohtaa meidän kurssiamme "8-bittisten konsolipelien kehitys: Hyppysellinen nostalgiaa", jossa opiskelijat voivat luoda omia pelejään vanhoille alustoille.
Mutta ei hätää, emme ole unohtaneet nykypäivän taitoja. Kursseillamme "Twitterin käyttö 140 merkin aikakaudella" ja "Snapchatin historia: Muistatko vielä kun kuvat katosivat?" kerrataan some-taitoja, jotka olivat arkipäivää vain muutama vuosi sitten.
RetroU:n retrotieteiden maisteriopiskelijat ovat omistautuneita menneisyyden tieteelle. He tunnistavat, että joskus on mentävä taaksepäin, jotta voidaan edetä eteenpäin. Koulutusohjelmamme ei ehkä valmista sinua nousemaan NASAn seuraavaksi pääjohtajaksi (vaikka saattaa se auttaakin ymmärtämään joitakin vanhoja ohjelmistoja), mutta se valmistaa sinua arvostamaan, kuinka pitkälle olemme teknologisesti edenneet ja kuinka nopeasti asiat voivat muuttua. Ja kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa on juuri sinun retrotaidot, jotka pelastavat päivän, kun kaikki muu teknologia pettää.
Jos siis haluat astua ajankoneeseen ja ottaa askeleen taaksepäin tulevaisuuteen, liity meihin RetroU:n retrotieteiden maisteriohjelmassa. Ole valmis ottamaan floppy-disketti käteen, rullataan kasettinauhaa sormilla ja tutkimaan miksi nämä vanhat teknologiat ovat edelleen relevantteja. Retro on uusi musta, joten hypätään DeLorean-autoon ja matkataan takaisin tulevaisuuteen RetroU:ssa!
Kun Nuutti oli lapsi, hänen vaarinsa kertoi hänelle usein tarinoita siitä, kuinka hän oli asunut Retropolisissa nuoruudessaan. Vaari oli aina ollut suuri fani kaikkea retroa kohtaan ja hänellä oli laaja kokoelma vanhoja esineitä, kuten radioita, gramofoneja, ja elokuvajulisteita, joita hän säilytti olohuoneensa seinällä.
Vaari oli ollut osa Retropolisin alkuperäistä yhteisöä, aikana jolloin kaupunki oli vasta alkanut muotoutua nykyiseksi retroihmeeksi. Vaari oli työskennellyt siellä nuorena mekaanikkona, korjaten vanhoja autoja ja muita koneita. Hän oli nauttinut siitä, että sai pitää käsissään jotakin, joka oli valmistettu ennen hänen syntymäänsä, ja saada sen taas toimimaan.
Vaarin suosikkihetki päivässä oli, kun hän saattoi istua työpöydän ääressä, kuunnella vanhaa radiota ja korjata jotakin. Hän oli kuvannut tätä hetkeä Nuutille niin yksityiskohtaisesti, että Nuutti saattoi sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa siellä vaarin kanssa.
Vaikka vaari rakasti Retropolista, hän oli päättänyt muuttaa pois nuorena miehenä. Hän oli halunnut nähdä maailmaa, tutkia uusia paikkoja ja kokemuksia. Hän muutti moniin eri kaupunkeihin, mutta ei koskaan löytänyt toista paikkaa, joka olisi tuntunut samalta kuin Retropolis.
Nuutti muistaa, kuinka vaari istui tuolissaan, silmät kiinni, ja kertoi tarinoita Retropolisin neonvalojen alla vietetyistä illoista, vanhoista autoista, joita hän korjasi, ja ystävistä, jotka hän oli jättänyt taakseen. Vaari sanoi aina, että Retropolis oli aina hänen sydämessään, ja nyt se oli Nuutin sydämessä.
Retropolis oli Nuutin ja hänen vaarinsa yhteinen side, jota he vaalivat. Se oli paikka, jossa he molemmat olivat löytäneet itsensä ja rakkauden retroon. Vaikka vaari ei ollut enää siellä fyysisesti, hän oli siellä hengessä, ja Nuutti tiesi, että hän jatkoi vaarinsa perintöä työskennellessään Retrohälytyskeskuksessa.
(Kertosäe) Mä olen kuin Atari, vanha, mutta ei tarvitse paristoja, Retroni ei ole harhaa, se on mun elämän tarinaa. Mä oon suoraan 80-luvulta, ilman Instagram-filteriä, Mun rytmit tulee kasetilta, ei Spotify-streamiä.
(Versi 1) Vinyylit soi, kuin ne aina ennen, Ei tarvii digiä, kun mulla on menneen ajan enkelten. Kasetti kääntyy, musiikki leijuu, Ei tarvii wifiä, kun mulla on fiilis, joka veijuu.
(Kertosäe) Mä olen kuin Atari, vanha, mutta ei tarvitse paristoja, Retroni ei ole harhaa, se on mun elämän tarinaa. Mä oon suoraan 80-luvulta, ilman Instagram-filteriä, Mun rytmit tulee kasetilta, ei Spotify-streamiä.
(Versi 2) Televisio on kuvaputki, ei tarvii älyä tähän juttuun, Retro tulee luonnostaan, ei tarvii hypeä tähän putkeen. Puhelin on lankaa, ei tarvii 5G-verkkoa, Retro on mua, eikä tätä saa estettyä verkkoa.
(Kertosäe) Mä olen kuin Atari, vanha, mutta ei tarvitse paristoja, Retroni ei ole harhaa, se on mun elämän tarinaa. Mä oon suoraan 80-luvulta, ilman Instagram-filteriä, Mun rytmit tulee kasetilta, ei Spotify-streamiä.
(Outro) Retro on mun dna, se on kuin mun syntymämerkki, Ei tarvii tulevaisuutta, kun mulla on menneisyyden verkki. Retro on mun maailma, ei tarvii virtuaalitodellisuutta, Retro on mua, ja mä olen totuus, ei pelkkä illuusio.
(Kertosäe) Mä olen kuin Atari, vanha, mutta ei tarvitse paristoja, Retroni ei ole harhaa, se on mun elämän tarinaa. Mä oon suoraan 80-luvulta, ilman Instagram-filteriä, Mun rytmit tulee kasetilta, ei Spotify-streamiä.
RetroU, Retropolisin yliopisto, oli todellinen retrotieteilijöiden mekka. Siellä syntyi uusia ajatuksia, innovaatioita ja oivalluksia joka päivä. Yliopiston laajat tutkimuslaboratoriot olivat aina täynnä intohimoisia tutkijoita, jotka etsivät uusia tapoja tutkia ja ymmärtää retroilua.
Retro-tietojenkäsittelytieteiden laitos oli yksi suosituimmista. Siellä opiskelijat perehtyivät vanhoihin ohjelmointikieliin, kuten FORTRANiin ja COBOLiin, ja analysoivat klassisia tietokonejärjestelmiä, kuten Commodore 64:ä ja IBM:n päätekoneita. Heidän tutkimuksensa paljastivat uusia näkökulmia vanhojen järjestelmien arkkitehtuuriin ja algoritmeihin, jotka olivat olleet perustana modernin tietotekniikan kehitykselle.
Retro-kulttuuritutkimuksen laitos tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutkia menneiden vuosikymmenten populaarikulttuuria ja sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaan. He tutkivat kaikkea 1950-luvun rock 'n' roll -musiikista 80-luvun sci-fi-elokuviin, ja ymmärsivät, kuinka nämä elementit ovat muovanneet nykyistä kulttuuriamme.
Ja tietenkin, kukaan ei voinut ohittaa RetroFyysikkojen laitosta, jossa tieteelliset nerot yhdistivät kvanttiteorian ja Albert Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian luodakseen teorian retroparadoksista - ajatuksesta, että menneisyyteen palaaminen voi itse asiassa vaikuttaa tulevaisuuteemme.
Retropolisin yliopiston jokainen väitöskirja oli kuin aikamatka menneisyyteen - tutkimusmatka aikakaudelle, joka on jo mennyt, mutta joka jatkaa vaikuttamistaan meihin. Ja jokainen tohtoriksi väitellyt opiskelija jätti oman merkkinsä retroilun historiankirjoihin.
Siitä lähtien kun Retropolis#0001 oli saanut ensikontaktin Retropolis#0002:n kanssa, Retrohälytyskeskuksen Retroagentit olivat olleet vähän kuin porot päälyhdeissä. Olihan tämä nyt kerrassaan uskomatonta, he ottivat vastaan retrosignaaleja toisesta todellisuudesta!
Vaikein osa koko jutussa oli yrittää selittää Retropolis#0002:n asukkaille, mitä retro tarkoittaa Retropolis#0001:n kontekstissa. Retropolis#0002:n asukkaiden mielestä 90-luku oli hirmuisen modernia – heille retro tarkoitti lähinnä hippiaikaa ja aikaa ennen väritelevisioita. Retroagentit kokivat tulleensa heitetyksi ajasta toiseen, tai ehkä ennemminkin todellisuudesta toiseen, mutta eivät he antaneet tämän hämmentää itseään. He tiesivät, että retroilun voi määritellä monella tavalla ja kaikki tavat ovat oikein. Ainakin melkein.
Retroagentit alkoivat lähettää Retropolis#0002:een viestejä, jotka olivat täynnä 80-luvun meemejä, puhelimia johdoilla ja kuvia floppy-disketeistä. Retropolis#0002:n asukkaat olivat vähällä saada naurukohtauksen. Mutta kun he lopulta saivat kerättyä itsensä, he vastasivat viesteihin kuvilla Beatlesista, Woodstockista ja seinänkokoisista tietokoneista.
Ja näin alkoi kahden todellisuuden välinen absurdikomedia, jossa retro oli pääosassa. Välillä syntyi hirtehishuumorin sävyttämiä keskusteluita siitä, mikä oikeastaan määrittää retromusiikin, ja pitäisikö Commodore 64:n todella olla museossa vai olisiko sen paikka olla yhä aktiivisessa käytössä Retropolis#0002:ssa.
Retrohälytyskeskuksessa käytiin välillä vitsisotaa siitä, kumpi todellisuus nyt olikaan enemmän retroa. Mutta loppujen lopuksi he tiesivät, että tässä ei ollut kyse paremmuudesta, vaan siitä, kuinka paljon absurdia iloa ja inspiraatiota retro voi tuoda, olitpa sitten missä todellisuudessa tahansa. Ja siihen he saattoivat kaikki yhtyä. Retrosignaaleja lähettäen, naurua ja hyväntahtoista pilaa viljellen, he löysivät toisensa yli todellisuuksien rajojen, retroilun riemua unohtamatta.
Retropoliksen lähettämät retrosignaalit matkasivat yli ajan ja avaruuden. Matkalla ne poikkesivat mustan aukon läpi. Mustanaukon läpi signaalit matkasivat vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Tässä todellisuudessa oli käytössä samanlaista tekniikkaa kuin retropoliksessa, mutta se pystyi ottamaan lähetyksiä vastaan myös Retropolis#0001 todellisuudesta, ensimmäinen vaihtoehtotodellisuus johon saatiin yhteys nimettiin Retropolis#0002
Siitä lähtien kun Retropolis#0001 oli saanut ensikontaktin Retropolis#0002:n kanssa, Retrohälytyskeskuksen Retroagentit olivat olleet kiireisiä. Se oli ensimmäinen kerta, kun he olivat ottaneet vastaan retrosignaaleja toisesta todellisuudesta, ja se avasi aivan uusia mahdollisuuksia retroilulle.
Mutta eri todellisuuksissa retroilu ei tietenkään tarkoittanut samaa. Retropolis#0002:ssa, esimerkiksi, 90-luku oli juuri vasta alkanut, ja heidän määritelmänsä retrosta käsitti lähinnä 60-luvun ja sitä vanhemman ajan. Mutta Retrohälytyskeskuksen Retroagentit eivät antaneet tämän lannistaa itseään. He tiesivät, että retroilu on kaikkien aikojen ja todellisuuksien yli ulottuva ilmiö.
Niinpä he ryhtyivät lähettämään Retropolis#0002:een viestejä. He kertoivat omasta todellisuudestaan, jakivat tietoa ja kokemuksia, tarinoita ja huumoria. He lähestyivät Retropolis#0002:a samalla kunnioituksella ja innostuksella kuin he olisivat lähestyneet minkä tahansa muun retroilun muodon.
Retropolis#0002 vastasi innolla. He alkoivat lähettää omia signaalejaan takaisin, tarjoten Retropolis#0001:lle ikkunan omaan retrokulttuuriinsa. He jakivat omia kappaleitaan, elokuviaan, pelejään - kaikkea, minkä he katsoivat olevan retroa.
Näin alkoi kahden todellisuuden välinen vuorovaikutus, joka laajensi retroilun rajoja entisestään. Eri todellisuuksien retroilijat alkoivat oppia toisiltaan, inspiroitua toistensa ideoista ja teoksista. Retropolis#0001 ja Retropolis#0002 olivat toistensa peilejä, samankaltaisia, mutta silti niin erilaisia.
Ja kaiken tämän keskellä Retroagentit olivat innoissaan. He olivat aina tienneet, että retroilu on monimuotoista ja rajatonta. Mutta nyt he olivat saaneet nähdä sen konkreettisesti. He olivat nähneet, kuinka retrotulevaisuus ulottuu myös toisiin todellisuuksiin - ja he olivat valmiita suojelemaan sitä, hinnalla millä hyvänsä.
Ei, ei lähellekään. Kaikki ne hyper-avaruuden super-välitöntä-pikaviestintä-tietokoneviritykset, ne tekoälyjen täyttämät kartoitussatelliitit ja päällekäyvät sää-ennustekoneet olivat jääneet kauas jälkeen Nuutin uuden Retrosatelliitin rinnalla. Mikä erotti Retrosatelliitin kaikista muista, oli sen ainutlaatuinen "retro-aalto". Retrosatelliitti ei vain kiertänyt maapalloa; se heijasti maahan kaikkea sitä, mikä teki Retropolisista niin erityisen.
Satelliitti itsessään näytti kuin se olisi suoraan 60-luvulta, sen kuparinhohtoiset antennit ja kromatut yksityiskohdat kuvastivat Retropolisin retrohenkeä. Mutta sen sisältö... sen sisältö oli puhdasta kultaa - tai ehkä paremminkin puhdasta vinyyliä. Retrosatelliitti oli täynnä vanhoja hyviä klassikoita: syntetisaattoreita, kasettinauhoja, pelikartušeja, leffoja 8 mm filmillä, kaikkia niitä asioita, jotka muistuttivat meitä siitä, kuinka paljon olimme menettäneet modernin teknologian tiellä.
Mutta Retrosatelliitti ei vain tallentanut retroilua; se myös heijasti sitä. Se lähetti radiolähetyksiä, jotka sisälsivät kaikkea 70-luvun discomusiikista vanhoihin radiodraamoihin. Se lähetti myös televisiolähetyksiä, jotka sisälsivät kaikkea mustavalkoisista elokuvista vanhoihin uutislähetyksiin. Ja kaiken tämän lisäksi, se lähetti myös digitaalisia signaaleja, jotka sisälsivät kaikkea retropelien ROM-tiedostoista ASCII-taiteeseen.
Retrosatelliitin laukaisu oli suuri hetki Retropolisille. Se oli kaupungin lahja maailmalle, muistutus siitä, että menneisyys on tärkeä osa meitä, vaikka katsoisimme kohti tulevaisuutta. Ja jokaisen retrosignaalin myötä, jokaisen retrolähetyksen myötä, Retropolisista tuli yhä vahvemmin se paikka, joka tunnetaan koko maailmassa retroilun mekkana.