Retrohälytyskeskuksen taukohuone oli kuin suoraan 1900-luvun loppupuolelta. Kukalliset verhot, vanhanaikaiset tikkutuolit ja keskellä huonetta oli suuri, pyöreä pöytä. Huoneen nurkassa oli kahvinkeitin, joka näytti olevan aina päällä ja joka tuoksui vahvalle, mustalle kahville. Mutta huoneen todellinen helmi oli sen lehtipino.
Ja ei, ne eivät olleet mitä tahansa lehtiä. Ne olivat aitoja, paperisia Skrolli-lehtiä - retroa parhaimmillaan. Niitä oli pinoissa pöydällä, tuoleilla ja lattialla. Niitä löytyi jopa jääkaapista, koska - kuten Nuutti vitsaili - "Retroa pitää säilyttää viileässä!"
Skrolli-lehdet olivat kaikkea muuta kuin tavallisia. Ne olivat kuin aikamatkoja menneeseen, täynnä vanhoja artikkeleita, mainoksia ja julisteita. Jokainen lehti oli kuin pieni aarre, joka kertoi tarinaa eri aikakausista.
Taukohuoneessa oli yksi sääntö: jokaisen täytyi lukea ainakin yksi Skrolli-lehti joka päivä. Tämä oli Nuutin idea, koska hän uskoi, että se auttaisi ylläpitämään retrohenkeä. Mutta oikeasti hän vain nautti nähdessään muiden reaktiot, kun he lukivat lehtiä.
Eräänä päivänä Nuutti toi taukohuoneeseen suuren kasan Skrolli-lehtiä, jotka hän oli löytänyt vanhasta varastosta. Hän asetti ne pöydälle ja sanoi: "Aika tehdä hieman tutkimusta, kaverit!"
Koko päivän ajan Retrohälytyskeskuksen henkilökunta luki lehtiä ja nauroi. He lukivat vanhoja artikkeleita, joissa hehkutettiin "uusia" teknologioita kuten CD-levyjä ja VHS-nauhoja, ja mainoksia, jotka myivät "tulevaisuuden tuotteita" kuten mikroaaltouuneja ja matkapuhelimia.
Joka päivä taukohuoneessa vietettiin aikaa nauramalla, lukemalla ja jakamalla tarinoita. Se oli paikka, jossa he saivat olla rennosti ja nauttia retrosta - aivan kuten Nuutti oli suunnitellut. Skrolli-lehdet olivat osa Retrohälytyskeskuksen henkeä, ja ne muistuttivat kaikkia siitä, miksi he olivat siellä: kunnioittamaan ja säilyttämään retrokulttuuria. Tai ainakin nauramaan sille silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti