Retro Neuvosto - Retropolisin eliitti. Heidän kokoontumispaikkansa oli vanha, 80-luvun tyyliin sisustettu leiväntuoksuinen kahvila nimeltä "Vinyylivintiö". Neuvoston jäsenet olivat taidokkaimpia ja kunnioitetuimpia retroilijoita, kaikki tunnettuja oman erikoisalansa guruna: oli levysoitinten neula-asiantuntija, harvinaisten matopelien mestari, vinyyliarkeologi ja jopa ammattikirjailija, joka kirjoitti kaikki tekstit kirjoituskoneella.
Eräänä päivänä, Nuutti sai kutsun Retro Neuvostoon. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä odottaa. Hän oli tottunut Retrohälytyskeskukseen ja sen jatkuvaan kaaokseen, mutta Retro Neuvosto? Se oli aivan uusi maailma.
Nuutti astui kahvilaan ja näki neuvoston jäsenet istuvan suuren puupöydän ääressä, jossa oli kaikenlaista retroesineistöä: vinyyli LP-levyjä, Commodore 64 -tietokone, Nintendo Game Boy ja jopa vanha kirjoituskone. Neuvoston puheenjohtaja, iso, karismaattinen mies nimeltä Risto, toivotti Nuutin tervetulleeksi.
"Tervetuloa, Nuutti," Risto sanoi, "Olet osoittanut suurta omistautumista ja ymmärrystä retromeininkiä kohtaan. Siksi olemme kutsuneet sinut tänne."
Nuutti, vaikka hieman hämmentynyt, nyökkäsi ja istuutui tuolille, joka oli muotoiltu vanhaksi puhelinkopiksi - kenties humoristinen muistutus siitä, miten vakavasti neuvosto otti retroteeman.
Retro Neuvoston kokoukset olivat tarkkaan suunniteltuja. Risto, jonka huumorintaju oli tunnettu, aloitti kokouksen luonnollisesti retrohenkisellä vitsillä: "Miksi Commodore 64 ei koskaan mennyt naimisiin? Koska se ei löytänyt oikeaa bittiä!" Kaikki nauroivat, ja Nuutti alkoi tuntea olonsa hieman rennommaksi.
Neuvostossa käsiteltiin vakavia asioita, kuten retrohälytysten määrän kasvua ja uusia tapoja opettaa retrokulttuuria nuoremmille sukupolville. Mutta he tekivät sen aina kepeästi ja huumorilla. Risto vitsaili usein: "Meidän täytyy pitää huolta, ettemme mene liian pitkälle. Emme halua, että kaupunki alkaa yhtäkkiä käyttää höyryvoimaa tai hevoskärryjä!"
Kaiken kaikkiaan, Nuutti oppi paljon Retro Neuvostossa. Hän oppi arvostamaan retrokulttuurin syvyyttä ja monimuotoisuutta. Ja mikä tärkeintä, hän oppi, että retroilu ei ollut vain vakavaa nostalgian kaipuuta - se oli myös hauskaa, satiirista ja koomista. Se oli kuin paluu parempaan aikaan, jolloin asiat olivat yksinkertaisempia, mutta myös jännittäviä ja uusia. Ja se oli juuri se, mitä Nuutti rakasti retroilussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti